Kolmen mutsi ja mettämiehen muija

Heippa! Tänään oli jalan tarkistus kahden viikon kipsauksen jälkeen. Minä tietysti elättelin toiveita kevyemmästä ja lyhyemmästä kipsistä mutta saahan sitä aina toivoa. Murtumat ovat alkaneet parantua hyvin, eikä onneksi ollut puhetta mistään leikkauksista ainakaan. Huh! Koska edellinen kipsi oli kantapäästä jo ehtinyt kulua puhki ja hiersi sieltä täältä, minulle tehtiin uusi. Tällä kertaa kipsausasialla oli todellinen ammattilainen. Kyllä niissä tyyleissä voikin olla eroa! Minulle kerrottiin, että tekniikoita on monia ja yksi tykkää tehdä yhdellä tavalla, toinen toisella. Pohjelihakseni on ehtinyt kuihtua näinkin nopeassa ajassa ihan älyttömästi. Miltähän se näyttää 6 viikon kipsin jälkeen? Onko teillä tietoa miten lihas palautuu? Tuleeko jaloista samankokoiset enää? Päässä pyörii kymmeniä kysymyksiä. Tämä olotila on mulle täysin vieras. Minä olen sellainen ihminen joka ei osaa olla tekemättä mitään. Jokainen päivä on sellainen, että on saatava aikaiseksi jotakin. Tässä joutuu nyt...

Hei! Niinhän se minäkin pääsin kokeilemaan, miltä tuntuu kävellä keppien kanssa. Olen tehnyt pihahommia hiki lentäen koko kesäkuun ja haaveillut, että mitä enemmän kiviä laitan betonilla pihaani, sitä vähemmän voikukat kukkisivat. Pari viikkoa sitten olin jälleen työn touhussa ulkona, ehkä hieman tavallista kärttyisämmällä tuulella.. Joskus tuntuu siltä, että saa yksin hoitaa koko pihaa ja alkaa hermoja kiristellä kun hommaa on niin paljon. Älä siis ikinä vapaaehtoisesti osta taloa, jossa on suuri piha ja paljon kitkemistä, ellet ole todellinen viherpiipertäjä, tai eläkeläinen ;) Siinäpä sitten aivan täysin yllättäen kantaessani kiviä, astuin vasemmalla jalalla aivan kummallisesti. Se vääntyi ja kuului kunnon rusahdus kaatuessani maahan. Onneksi alla oli nurmikkoa, niin ei sattunut käsiin. Tajusin siinä samalla, että nyt ei kyllä kannata yrittää seisomista ja konttasin terassille. Koira tietysti roikkui innoissaan paidan helmassa kiinni, kun luuli konttaamistani uudeksi leikiksi. ...