Siirry pääsisältöön

Ensimmäinen reissu takana

 Hei!

Viime viikolla pohdin tuleeko meistä karavaanareita vai ei, kun ostin hetken mielijohteesta 1981 vuoden Spriten kotipihaa koristamaan. Vihdoinkin päästiin viime viikonloppuna tätä harrastusta testaamaan.

Tulin hirveällä kiireellä töistä perjantaina kotiin ja arvasin kyllä jo ennakkoon, että ennen kuin päästään tien päälle olisi hoidettavana sata asiaa. Minulla on sellainen tapa, että jos lähden reissuun, haluan että koti jää suht siistiin kuntoon: roskat viedään roskiin ja tiskit on tiskattuna. En millään jaksanut edellisenä päivänä kantaa myöskään vaunuun kaikkia sinne kuuluvia tavaroita, saatika vaatteita pakkaamaan, joten kaikki oli jäänyt sitten perjantaille odottamaan. Kello lähenteli melkein viittä kun viimein päästiin lähtemään.

Ajateltiin, että lähdetään ajelemaan Lappeenrannan suunnille, koska siellä on aivan mielettömän kiva liikennepuisto lapsille (Huom. ota viikonloppuisin oma skuutti tai pyörä mukaan, koska lainakaarat on tallissa silloin) ja onhan Lappeenrannassa muutenkin kivaa katseltavaa satama-alueella.

Illaksi ajattelimme mennä puskaparkkiin, jotta vaunun toiminnot tulevat tutuiksi paremmin. Kävimme kuitenkin kääntymässä Lappeenrannan camping alueen portilla , mutta se ei millään tavalla houkutellut jäämään ja lisäksi luin vielä ennakkoon arvosteluita kyseisestä alueesta, joten se siitä. Katselin googlemapsista puskaparkkeja hieman kauempana kaupungista. Hermot alkoivat jo pikku hiljaa kiristyä, koska nälkä kurni mahassa ja väsy alkoi painaa. Suuntasimme Taipalsaaren suuntaan ja ensimmäiset mapsiin merkatut parkit eivät sytyttäneet yhtään. Ajelimme taas eteenpäin ja tulimme Levänen -nimiseen kylään. Tien vieressä järven rannalla oli oikein kiva pikku parkki johon sitten jäimme. Kysyimme vielä yhdeltä kalamieheltä siinä, että tietääkö hän saako paikalle pysäköidä. Hän sanoi että tämä oli yleinen uimaranta, että tuskimpa ketään kuitenkaan haittaa. Missään ei kyllä ollut mainintaa uimarannasta, mutta siihen me nyt jäimme sitten nököttämään. Tietysti stressasimme, että tuleeko paikalliset asukkaat häätämään meitä pois, mutta koska ketään ei hetkeen näkynyt aloimme ruuanvalmistus puuhiin. Kello oli jo lähes puoli kaksitoista kun oltiin saatu syötyä ja sängyt laitettua.

Yö ei ollut kovin rentouttava. En ymmärrä miksi piti stressata koko ajan kaikkea.. varmaankin se johtui siitä että emme olleet varmoja saiko kyseiseen paikkaan pysähtyä ja ohi ajavat autot herättivät meidät tämän tästä. Onneksi liikenne ei kuitenkaan ollut kovin paha. Lisäksi hupiakku lopetti toimintansa. Sitten ei toiminnut enää kaasuvaroitinkaan ja jännitän vähän noiden kaasuhommien kanssa. Vaunun jääkaappi toimi kaasulla, niin olisi ollut ihan kiva että varoitin olisi toiminut. Lämpö vaunuun tulee pienestä sähkötakasta, mutta sitähän emme tarvinneet, koska ilma oli lämmin ja valoisaakin oli. Vesipumppu ei tietystikään toiminut enää kun sähköt hävisivät. Ei tämäkään ollut mikään iso ongelma, koska kannoin vaunun  sisälle juomakanisterin. Vessassa oli portapotti ja sekään ei tarvinnut sähköä tai vettä, joten pärjättiin ihan hyvin.

Aamupala on minusta parasta! On ihan sama syökö sen kotona, teltassa tai vaunussa, siitä lähtee päivä käyntiin ja huonosti nukuttu yökin on pelastettu. Ihana auringon paiste lämmitti meitä ja 4v heitteli  tohkeissaan virveliä, kunnes koukku hävisi johonkin kaislikkoon. Pian paikalle saapui kyläläisiä ja saimme kuulla että paikalle tulee kohta vanhoja traktoreita ja uimarannalla järjestetään niiden näyttely, jonne on tulossa porukkaa katsomaan. Laitoimme nopeasti kamat kasaan ja suunnistimme jälleen kohti Lappeenrantaa. Vietimme puoli päivää kierrellen kaupunkia, jonka jälkeen ajoimme Tykkimäelle pikavisiitille. Tykkimäen camping alue avataan varattavaksi asuntoautoille/vaunuille vasta 1.7. joten sitä aluetta ei lähdetty sen enempää tutkimaan. Illaksi ajoimme kotiin nukkumaan kunnon yöunet. 

No, mitä jäi kokemuksesta käteen? Ainakin reissunälkä! Haluaisin heti lähteä taas johonkin suuntaan retkeilemään. Minä kyllä tykkäsin ja samaa mieltä oli meidän 4 vuotiaskin. Hän juoksee muutenkin tämän tästä pihalla vaunussa leikkimässä ja odottaa kovasti jo uutta reissua. Heinäkuussa olisi tarkoitus lähteä lappiin. Laskin suurpiirteisen dieselin kulutuksen autoomme, jossa on vetokoukku ja olin saamassa sydänkohtauksen tämän laskutoimituksen jälkeen! Pelkkiin dieseleihin olisi kulunut lähes 1300 euroa, jos menisimme käymään myös Norjassa. (Kirjaan tähän itselleni muistiin, että Diesel maksaa tällä hetkellä n. 2,40e/litra)  Tätä tätytyy kyllä nyt harkita ja syvästi! Katsotaan mitä tuleman pitää... 


-Heta-


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Karavaanareita vai ei?

 Hei! Olen näemmä kirjoittanut viimeksi 2 vuotta sitten tänne. Asiaa kyllä olisi ollut, mutta innostus lopahti kesken. Nyt oikeastaan halusin taas kirjoittaa tulevista kommelluksista, reissuista ja opeista itselleni ylös johonkin ja tämä blogi on oikein hyvä paikka siihen. Ja kuten kuvasta näkyy, tämä on se syy kaikkeen intoiluun! Jos olet lukenut aiempia kirjotuksiani joskus, muistat varmaan kuinka testailimme pariinkin otteeseen asuntoautolla matkustamista. Nehän ei sujuneet oikein hyvin. Ensimmäinen auto oli niin vanha, että se keikkui puolelta toiselle kuopuksen oksentaessa mennen tullen,  eikä lämmityskään ihan pelannut pohjoisen reissulla toivotusti. Vuokrasimme myös uudehkoa asuntoautoa, mutta edelleen joku ei tuntunut kolahtavan tässä karavaanari touhussa. Iso virhe oli sekin, että majoituimme lähes kaikilla kerroilla ns. matkaparkissa jossain huoltoasemalla, koska aina oli kiire johonkin suuntaan. Mutta nyt, nyt ei ole kiirettä ja meillä on oma ihana pikku KOPPEROINEN...

Syksyn värit ja tuoksut

Hei! Syksy on aina ollut lempivuodenaikani! Kaikki punaisen ja keltaisen sävyt puissa ja maassa ovat ihan mahtavia. Ilmassa tuoksuu sienet ja puitu vilja. Meidän Ivalon reissulla ei vielä ruskaa pohjoisessa juurikaan näkynyt. Sain kuvia Utsjoelta eilen ja siellä ainakin maaruska näyttää erittäin hienolta. Vitsi kun olis hienoa päästä nyt sinne! Edellisen kerraan päästiin Utsjoelle ruskaa katsomaan syyskuussa 2016. Syksy lapissa on minusta kesääkin upeampi. Ei ole sääskiä, ei kuuma eikä kylmäkään vielä ja metsän ilotulitus on huipussaan. Metsä tuoksuu lapissa ihan erilaiselta. Se on jotenkin tosi raikas ja puhdas. Syksyllä puhkun intoa opiskella kaikkia uusia asioita. Viime syksynä valmistuin amismaikaksi ja tänä syksynä ei ole yhtään kouluprojektia työn alla. Siispä kiemurtelen katsellessani Kansalaisopiston lehtistä. Kursseja olisi "yks ja sata" jotka kiinnostaisi. Joskus olisi niin mahtava kun oma työ olisi sellaista, että siinä pystyisi yhdistämään omia harrastuks...