Hei!
Olen näemmä kirjoittanut viimeksi 2 vuotta sitten tänne. Asiaa kyllä olisi ollut, mutta innostus lopahti kesken. Nyt oikeastaan halusin taas kirjoittaa tulevista kommelluksista, reissuista ja opeista itselleni ylös johonkin ja tämä blogi on oikein hyvä paikka siihen.
Ja kuten kuvasta näkyy, tämä on se syy kaikkeen intoiluun! Jos olet lukenut aiempia kirjotuksiani joskus, muistat varmaan kuinka testailimme pariinkin otteeseen asuntoautolla matkustamista. Nehän ei sujuneet oikein hyvin. Ensimmäinen auto oli niin vanha, että se keikkui puolelta toiselle kuopuksen oksentaessa mennen tullen, eikä lämmityskään ihan pelannut pohjoisen reissulla toivotusti. Vuokrasimme myös uudehkoa asuntoautoa, mutta edelleen joku ei tuntunut kolahtavan tässä karavaanari touhussa. Iso virhe oli sekin, että majoituimme lähes kaikilla kerroilla ns. matkaparkissa jossain huoltoasemalla, koska aina oli kiire johonkin suuntaan. Mutta nyt, nyt ei ole kiirettä ja meillä on oma ihana pikku KOPPEROINEN juuri silloin kun sitä reissuun tarvitsemme. (Kopperoisen nimen antoi edellinen omistaja, jonka ihanasta instatilistä löytyi paljon kuvia vaunusta ja sen remontoinnista. Käy kurkkaamassa: kaberoinen_thecaravan, nykyään siellä on kuvia myös heidän uudesta vaunusta)
No niin ja kaikkihan kävi näin: Olen haaveillut muutaman vuoden jostakin omasta pikku mökistä järven rannalla, jota voin rakkaudella vaalia ja tuunailla aina sen hetken mieltymysten mukaan, mutta koskaan ei tunnu olevan tarpeeksi rahaa näihin unelmiin. Sitten yhtenä päivänä keksin, että pitäisiköhän tuunata meidän vanha hiace nukkumapaikaksi. No.. Hiace kyllä sitten myytiin ennen kuin ehdin edes kunnolla paneutua asiaan ja jatkoin intoilua katsomalla kuvia tuunatuista autoista ja vaunuista Pinterestistä ja Instagramista. Liityin jopa Facebookissa Karavaanarit ja Karavaanari Tuunaajat -ryhmiin. Sitten yhtenä päivänä huomasin että eräs kirjoittaja ryhmässä oli laittanu kuvia myynnissä olevasta ihanasta pikku vaunusta nettiin. Oli ihan PAKKO mennä katsomaan kaikki kuvat huolella läpi. Olin aivan myyty! Laitoin miehelleni kuvan kauhealla kiireellä hänen ollessa töissä, että ostetaankos tämä.. en malttanut edes odottaa hänen vastaustaan ja laitoinkin jo vaunun omistajalle pikaisen viestin että olemme kiinnostuneita tästä. Mieheni ei tietystikään hyppinyt riemusta kun hän illalla seitsemän aikoihin pääsi töistä ja minä pakotin hänet lähtemään katselmusreissulle tunnin ajomatkan päähän. Hän oli aika epäileväinen. No arvata saattaa että illalla olimme kello yhdentoista aikaan sitten ensimmäisen vaunumme, vuoden 1981 Spriten, omistajia ja matkalla kotiin.
Miehen työkaverit pitivät meitä todennäköisesti ihan hulluina. Sieltä alkoi tulla varoituksia kosteudesta ja lahovaurioista yms yms.. Tämän takia koinkin seuraavana parina päivinä ihan järkyttävää ostomorkkista ja menetin yöuneni. Aamulla piti kuitenkin muistuttaa että nyt ei ole kyse kuitenkaan suuresta sijoituksesta esim. vuoden palkasta jonka joku kiinnittää omaan autoonsa/vaunuunsa, vaan ihan kesälomarahoista ja veronpalautuksista. Ja lisäksi, vaunua oli kuitenkin laiteltu kuntoon. En koskaan tee mitään hullua! Oliko tämä nyt kuitenkin hullua? Pystymmekö nukkumaan vaunussa? Tarvitsen varmasti korvatulpat!! Huh! Olen se ikuinen murehtija enkä ota ikinä riskejä. Miten tässä nyt näin kävi?
Loppujen lopuksi ajattelin, että jos olisin ostanut rahoillani ( x 20) jonkun vanhan mökkirähjän jota olisin remontoinut useilla tonneilla, olisiko sekään ollut mitenkään järkevää? Meillä oli muutenkin suunnitelmissa ostaa kunnon teltta tulevaan kesään, mutta nyt meillä on hyvät makuupussit ja sentään katto päämme päälle. Lisäksi mietin vaihtoehdoksi myös sitä, (koska minulla on aina varasuunnitelma kun tämmöinen stressilija olen) että teen tästä vaunusta jonkun pikku kesäpuodin jossa myyn vaikkapa kesätoreilla tekemiäni käsitöitä ja leipomuksiani jos karavaanari touhut eivät kiinnostakkaan. Se siitä, asia ratkaistu ja voin nukkua yöuneni jälleen rauhassa. Eli eiköhän me pärjätä, kiitosta vaan huolenpidosta!
Meidän neljä vuotias (huom ei enää niin uhmis ;) ) on ihan innoissaan kun tänään se suuri päivä koittaa ja lähdemme liikkeelle oman kesämökkimme kera. Eikä meillä ole vielä aavistustakaan mihin matkaamme. Siitäpä sitten saatte lukea seuraavassa stoorissa!
Ihanaa kesää ja lämmintä sellaista toivottelen minä 😊
Kommentit
Lähetä kommentti