Hei!
On ollut vähän kiireitä niin en ole ehtinyt kirjoitella. Viime viikon elin jännityksessä odottaen tietoa uudesta työpaikasta, pääsenkö sinne vai en. No, jälleen kerran tuli soitto "valitettavasti valintamme ei osunut nyt sinuun, mutta säilytämme kyllä paperisi tulevaisuutta varten". Tämän lauseen olen nyt kuullut jo kolmesti hakiessani opettajan paikkoja toiselta asteelta. Kokemustahan ei luonnollisesti ole voinut hirveästi kertyä, kun valmistuin vajaa vuosi sitten. Mistä te opet oikein olette aloittaneet? Minusta tuntuu, että kun olen käynyt haastatteluissa, joku on jo siellä heillä valmiina mutta muodollisuuden vuoksi hakuprosessi on käytävä läpi. Ymmärrän kyllä että on helpompi ottaa töihin sellainen henkilö, joka on ehkä jo työskennellyt talossa, mutta kyllähän se hiukan harmittaa että jää toiseksi.
Eihän tämä tietysti ole ensimmäinen kerta, kun työpaikkaa haen. Olen yrittänyt ajatella, että minulla on aina jotakin opittavaa vielä edellisessä paikassa, jos työnhaku ei ole onnistunut. Olen hurjan kiitollinen kaikista työpaikoista, joita olen vuosien aikana saanut ja aina näistä jotakin uutta oppinut. Itsetunto joutuu vähän koetuksille haastattelutilanteiden jälkeen, missä asioissa olisi kehitettävää, miksi en pystynyt vakuuttamaan haastattelijaa, onko minussa jotakin vikana? Meidän olohuoneen seinällä on motto: Everything comes to you at the right time.. Siihen siis luotan ja uskon. Ehkä se minunkin aika joskus koittaa!
Mutta hei, oletteko huomanneet miten upea ruska on nyt myös täällä etelässä? Se vähän lievittää lappikaipuuta. Olen odottanut, että pääsisin kuvaamaan kaunista ja värikästä luontoa, mutta vettä sataa melkein joka päivä. Onneksi kohta alkaa syysloma ja aikaa on vähän enemmän taas ulkoiluhommiin ym. kivaan puuhasteluun.
Miestäni ei tunnu vesisade yhtään haittaavan. Hän kyllä viettää aikaa metsällä, vaikka taivaalta sataisi mummoja. Sehän on vain vaatetuskysymys. Niinpä! Tässä taannoin ostin kalleimmat ulkohousut mitä minulla on ollut, Anar -merkkiset. Kokojen kanssa oli ihan älyttömästi ongelmia kun kaupassa sovitin niitä. Halusin punaiset tai oranssit housut. L oli liian iso ja M liian pieni. Kun sitten kokeilin toisen värisiä housuja, ei koot enää pitäneetkään paikkansa. Osa oli kokoa XL verratessani niitä jälleen toisen värisiin housuihin. Malli oli sama, tarkistin sen useaan kertaan. Tässä vaiheessa alkoi harmittaa todella. Jos maksan housuista 70 euroa, toivoisin kyllä, että kaikki housut väristä riippumatta olisivat saman kokoisia. Kokeilin myös toista merkkiä ja hinnaltaan huokeampia. Ne eivät istuneet yhtä hyvin kuin Anarit.
Pitkän miettimisen jälkeen ostin kuitenkin Anarin housut, mutta minulla ei ollut käsitystä mikä niiden oikea koko sitten olikaan. Luulin myös että merkki olisi ollut kotimainen. Omissa housuissani luki kuitenkin Made in China. Nyt olen käyttänyt housujani kymmenen kertaa marja- ja sienireissuilla sekä lenkkeilyssä. Olen pitänyt niistä erittäin paljon. Housut ovat olleet tuulen pitäviä, eikä ne ole kastuneetkaan vaikka olen istunut sammalmättäillä. Ainut asia mikä harmittaa on koko, ostin sitten kuitenkin liian pienet.
Eilen aloin katselemaan ideoita joululahjoihin. Kyllä! Mieheni naureskeli minulle että onkohan vielä vähän aikaista sille asialle. Ei, minusta nyt on juuri sopiva aika alkaa miettiä mitä askartelen, ompelen, leikkaan ja liimaan. Joulukalentereihin täytyy ostaa asioita ja tehdä ne valmiiksi. Ei se ihan hetkessä tapahdu. Kaivoin myös sukkapuikot kaapin perukoilta päivänvaloon. En ole kutonut sukkaa sitten kouluaikojen. En ihan ymmärtänyt aluksi ohjeesta yhtään mitään. Ompelutöissä voi ehkä vähän luovia, kutomisessa se ei välttämättä kannata. Kärjen kavennus ei ihan mennyt niin kuin Strömsössä ja joitakin reikiä tuli kantapohjaan, mutta sukkahan siitä kuitenkin tuli! En nyt tiedä syntyykö tälle pari, mutta katsotaan!
On ollut vähän kiireitä niin en ole ehtinyt kirjoitella. Viime viikon elin jännityksessä odottaen tietoa uudesta työpaikasta, pääsenkö sinne vai en. No, jälleen kerran tuli soitto "valitettavasti valintamme ei osunut nyt sinuun, mutta säilytämme kyllä paperisi tulevaisuutta varten". Tämän lauseen olen nyt kuullut jo kolmesti hakiessani opettajan paikkoja toiselta asteelta. Kokemustahan ei luonnollisesti ole voinut hirveästi kertyä, kun valmistuin vajaa vuosi sitten. Mistä te opet oikein olette aloittaneet? Minusta tuntuu, että kun olen käynyt haastatteluissa, joku on jo siellä heillä valmiina mutta muodollisuuden vuoksi hakuprosessi on käytävä läpi. Ymmärrän kyllä että on helpompi ottaa töihin sellainen henkilö, joka on ehkä jo työskennellyt talossa, mutta kyllähän se hiukan harmittaa että jää toiseksi.
Eihän tämä tietysti ole ensimmäinen kerta, kun työpaikkaa haen. Olen yrittänyt ajatella, että minulla on aina jotakin opittavaa vielä edellisessä paikassa, jos työnhaku ei ole onnistunut. Olen hurjan kiitollinen kaikista työpaikoista, joita olen vuosien aikana saanut ja aina näistä jotakin uutta oppinut. Itsetunto joutuu vähän koetuksille haastattelutilanteiden jälkeen, missä asioissa olisi kehitettävää, miksi en pystynyt vakuuttamaan haastattelijaa, onko minussa jotakin vikana? Meidän olohuoneen seinällä on motto: Everything comes to you at the right time.. Siihen siis luotan ja uskon. Ehkä se minunkin aika joskus koittaa!
Mutta hei, oletteko huomanneet miten upea ruska on nyt myös täällä etelässä? Se vähän lievittää lappikaipuuta. Olen odottanut, että pääsisin kuvaamaan kaunista ja värikästä luontoa, mutta vettä sataa melkein joka päivä. Onneksi kohta alkaa syysloma ja aikaa on vähän enemmän taas ulkoiluhommiin ym. kivaan puuhasteluun.Miestäni ei tunnu vesisade yhtään haittaavan. Hän kyllä viettää aikaa metsällä, vaikka taivaalta sataisi mummoja. Sehän on vain vaatetuskysymys. Niinpä! Tässä taannoin ostin kalleimmat ulkohousut mitä minulla on ollut, Anar -merkkiset. Kokojen kanssa oli ihan älyttömästi ongelmia kun kaupassa sovitin niitä. Halusin punaiset tai oranssit housut. L oli liian iso ja M liian pieni. Kun sitten kokeilin toisen värisiä housuja, ei koot enää pitäneetkään paikkansa. Osa oli kokoa XL verratessani niitä jälleen toisen värisiin housuihin. Malli oli sama, tarkistin sen useaan kertaan. Tässä vaiheessa alkoi harmittaa todella. Jos maksan housuista 70 euroa, toivoisin kyllä, että kaikki housut väristä riippumatta olisivat saman kokoisia. Kokeilin myös toista merkkiä ja hinnaltaan huokeampia. Ne eivät istuneet yhtä hyvin kuin Anarit.
Pitkän miettimisen jälkeen ostin kuitenkin Anarin housut, mutta minulla ei ollut käsitystä mikä niiden oikea koko sitten olikaan. Luulin myös että merkki olisi ollut kotimainen. Omissa housuissani luki kuitenkin Made in China. Nyt olen käyttänyt housujani kymmenen kertaa marja- ja sienireissuilla sekä lenkkeilyssä. Olen pitänyt niistä erittäin paljon. Housut ovat olleet tuulen pitäviä, eikä ne ole kastuneetkaan vaikka olen istunut sammalmättäillä. Ainut asia mikä harmittaa on koko, ostin sitten kuitenkin liian pienet.
Eilen aloin katselemaan ideoita joululahjoihin. Kyllä! Mieheni naureskeli minulle että onkohan vielä vähän aikaista sille asialle. Ei, minusta nyt on juuri sopiva aika alkaa miettiä mitä askartelen, ompelen, leikkaan ja liimaan. Joulukalentereihin täytyy ostaa asioita ja tehdä ne valmiiksi. Ei se ihan hetkessä tapahdu. Kaivoin myös sukkapuikot kaapin perukoilta päivänvaloon. En ole kutonut sukkaa sitten kouluaikojen. En ihan ymmärtänyt aluksi ohjeesta yhtään mitään. Ompelutöissä voi ehkä vähän luovia, kutomisessa se ei välttämättä kannata. Kärjen kavennus ei ihan mennyt niin kuin Strömsössä ja joitakin reikiä tuli kantapohjaan, mutta sukkahan siitä kuitenkin tuli! En nyt tiedä syntyykö tälle pari, mutta katsotaan!
Mukavaa viikkoa kaikille!
-Heta-
Kommentit
Lähetä kommentti