Kolmen mutsi ja mettämiehen muija

Hei! Olen aina rakastanut leipomista ja ruoanlaittoa. Ruoanlaitto "into" katosi kyllä, kun tein tätä hommaa työkseni aikanaan. Nyt kun työtehtävät ovat muuttuneet, jaksaa jälleen kokkailla 😀 Koska meillä metsästetään, pakastimesta löytyy jos jonkin näköistä lihaa ja metsän antimia. Uusi metsästyskausi on jälleen alkamassa, joten edellisvuoden lihoista olisi pian päästävä eroon. Nettiä selaillessa löytyi sitten seuraavanlainen kebabresepti "mättömestarin" sivuilta, jota oli ihan pakko kokeilla! Olen erittäin huono mittailemaan mausteita, mutta tässä suuntaa antava ohje, alkuperäistä ohjetta mukaillen ja puolet pienenpänä. Linkki alkuperäiseen ohjeeseen tässä:   https://www.xn--mttmestari-q5a2t.fi/resepti/kebabliha-ohje/   KAURISKEBAB 1 kg Kauriin jauhettua lihaa (Me jauhettiin etukoiven lihat tähän tarkoitukseen) 1 tl Mustapippurirouhetta 2 tl Valkosipulijauhetta 1,5 tl Paprikajauhetta 1 tl Oreganoa 1/2 tl Juustokuminaa 1/2 tl Cayannepippuria 1-2 tl Suolaa (Tämä kan...

Heippa! Tänään oli jalan tarkistus kahden viikon kipsauksen jälkeen. Minä tietysti elättelin toiveita kevyemmästä ja lyhyemmästä kipsistä mutta saahan sitä aina toivoa. Murtumat ovat alkaneet parantua hyvin, eikä onneksi ollut puhetta mistään leikkauksista ainakaan. Huh! Koska edellinen kipsi oli kantapäästä jo ehtinyt kulua puhki ja hiersi sieltä täältä, minulle tehtiin uusi. Tällä kertaa kipsausasialla oli todellinen ammattilainen. Kyllä niissä tyyleissä voikin olla eroa! Minulle kerrottiin, että tekniikoita on monia ja yksi tykkää tehdä yhdellä tavalla, toinen toisella. Pohjelihakseni on ehtinyt kuihtua näinkin nopeassa ajassa ihan älyttömästi. Miltähän se näyttää 6 viikon kipsin jälkeen? Onko teillä tietoa miten lihas palautuu? Tuleeko jaloista samankokoiset enää? Päässä pyörii kymmeniä kysymyksiä. Tämä olotila on mulle täysin vieras. Minä olen sellainen ihminen joka ei osaa olla tekemättä mitään. Jokainen päivä on sellainen, että on saatava aikaiseksi jotakin. Tässä joutuu nyt...

Hei! Niinhän se minäkin pääsin kokeilemaan, miltä tuntuu kävellä keppien kanssa. Olen tehnyt pihahommia hiki lentäen koko kesäkuun ja haaveillut, että mitä enemmän kiviä laitan betonilla pihaani, sitä vähemmän voikukat kukkisivat. Pari viikkoa sitten olin jälleen työn touhussa ulkona, ehkä hieman tavallista kärttyisämmällä tuulella.. Joskus tuntuu siltä, että saa yksin hoitaa koko pihaa ja alkaa hermoja kiristellä kun hommaa on niin paljon. Älä siis ikinä vapaaehtoisesti osta taloa, jossa on suuri piha ja paljon kitkemistä, ellet ole todellinen viherpiipertäjä, tai eläkeläinen ;) Siinäpä sitten aivan täysin yllättäen kantaessani kiviä, astuin vasemmalla jalalla aivan kummallisesti. Se vääntyi ja kuului kunnon rusahdus kaatuessani maahan. Onneksi alla oli nurmikkoa, niin ei sattunut käsiin. Tajusin siinä samalla, että nyt ei kyllä kannata yrittää seisomista ja konttasin terassille. Koira tietysti roikkui innoissaan paidan helmassa kiinni, kun luuli konttaamistani uudeksi leikiksi. ...

Hei! Nyt on kyllä mennyt hivenen aikaa, kun viimeksi kirjoitin. Taisi loppua innostus ja se kuuluisa aika.. Nyt jäin taas koulutyöstä kesätauolle, joten aikaa on. Päivärutiineihini kuuluu lisäkilojeni taivastelu peilistä, TE-toimiston sivujen selailu, Facebookin ja Instagramin tuijottelu, tulevaisuuden työkuvioista haaveilu..tämä kaikki pähkäily päivästä toiseen.. Aikaa totisesti on! AI NIINKÖ??!!! Mä en nyt tiiä mistä pitäisi aloittaa, kun tiivistää menneen puolen vuoden tapahtumat kasaan... No: koira kuoli, uus tuli tilalle, 2,5v ihmislapsen uhma jatkuu, toinen lapsi päätti peruskoulunsa ja kolmas kirjoitti ylioppilaaksi tai teki kaksoistutkinnon oikeastaan,  .. tässä kai ne tärkeimmät. Ai niin ja se korona! En mä siitä kyllä jaksa kirjoittaa. Se ei ole vielä koskettanut meidän perhettä, pysyköön poissa vaan niin kuin tähänkin asti.  Mutta se tauti tai hulluus, joka riivaa jälleen kerran tässä talossa, on tuo koiranpentu!!!! Kaikki kävi niin äkkiä.. Edell...