Hei!
Nyt on kyllä mennyt hivenen aikaa, kun viimeksi kirjoitin. Taisi loppua innostus ja se kuuluisa aika..
Nyt jäin taas koulutyöstä kesätauolle, joten aikaa on. Päivärutiineihini kuuluu lisäkilojeni taivastelu peilistä, TE-toimiston sivujen selailu, Facebookin ja Instagramin tuijottelu, tulevaisuuden työkuvioista haaveilu..tämä kaikki pähkäily päivästä toiseen.. Aikaa totisesti on!
AI NIINKÖ??!!!
Se, mikä tekee tästä kaikesta niin hermoja raastavaa on se, että ihmislapsi pelkää koiralasta ja koiralapsi rakastaa juoksentelevaa ihmislasta. Hullunmylly on valmis!
Ensiksi rakensimme pihalle aidatun alueen, josta ei karkaa koira, eikä uhmiskaan. Se oli win-win situation. Seuraavaksi pienensin koiran liikkumatilaa sisällä pikku aidalla ja sekin toimii, melkein. Kaikki kyllä kuulevat jos jompi kumpi on aidan väärällä puolella.
Mun aikani menee siis siihen, että vahdin näitä kahta sankaria. Kun toinen on hiljaa, on pakko lähteä katsomaan mikä mättää. Eilen lastenhuoneen tapettiin oli ilmestynyt mitä hienoin taideteos. Nyt on neuvolatädille näytettävää, että ympyrän piirto onnistuu. Koiran tuhot tällä hetkellä ovat n.15euroa; purtu laturin johto sekä puhjennut uimarengas. Uhmiksen; siskon erinäiset meikkausasiat ja jospa laittaisin vaan päivämäärän ja kehykset tämän taideteoksen ympärille.
Mä innostuin ostamaan netistä Anna Taipaleen verkkokurssin: "Kohti sydämen unelmia".. Luulen, että nyt kun nukkuu koira ja lapsi, pystyn avaamaan ensimmäisen osion ja meditoin itseni jonnekkin ihan muualle vähäksi aikaa. Ihanaa sadepäivän ohjelmaa!
-Heta-
Nyt on kyllä mennyt hivenen aikaa, kun viimeksi kirjoitin. Taisi loppua innostus ja se kuuluisa aika..
Nyt jäin taas koulutyöstä kesätauolle, joten aikaa on. Päivärutiineihini kuuluu lisäkilojeni taivastelu peilistä, TE-toimiston sivujen selailu, Facebookin ja Instagramin tuijottelu, tulevaisuuden työkuvioista haaveilu..tämä kaikki pähkäily päivästä toiseen.. Aikaa totisesti on!
AI NIINKÖ??!!!
Mä en nyt tiiä mistä pitäisi aloittaa, kun tiivistää menneen puolen vuoden tapahtumat kasaan...
No: koira kuoli, uus tuli tilalle, 2,5v ihmislapsen uhma jatkuu, toinen lapsi päätti peruskoulunsa ja kolmas kirjoitti ylioppilaaksi tai teki kaksoistutkinnon oikeastaan, .. tässä kai ne tärkeimmät.
Ai niin ja se korona! En mä siitä kyllä jaksa kirjoittaa. Se ei ole vielä koskettanut meidän perhettä, pysyköön poissa vaan niin kuin tähänkin asti.
Mutta se tauti tai hulluus, joka riivaa jälleen kerran tässä talossa, on tuo koiranpentu!!!! Kaikki kävi niin äkkiä.. Edellinen olikin ehtinyt jo melkein 12-vuoden ikään ja meni päivässä niin huonoon kuntoon, että päästettiin se paremmille metsästysmaille. Ensimmäisen oman koiran kuolema kosketti yllättävän paljon. Minä en ole mikään koiraihminen, mutta olihan sitä kiintynyt kuitenkin tuohon edelliseen jo ihan tarpeeksi. Päätin, ettei meille tule enää yhtään nelijalkaista (ei kyllä kaksijalkaistakaan) tähän taloon. Mutta rakas mieheni ja lapseni, olivat mun selän takana järjestäneet tämmöisen pikku "kevätyllätyksen" saapuvaksi.
Maaningalta asti tämä sankari sitten haettiin ja olinhan minä myyty, ainakin ensimmäiset kaksi päivää. Sitten kummasti muistuikin mieleen, miksi helvetissä en halunnut enää yhtään karvaturria tähän taloon! Minusta tuli, mitä ilmeisemmin, neljännen kerran äiti. Koiravauvan äiti. Babyblues, se on kuulkaa ihan koiravauvan vanhemmillakin. Kiitän luojaa, että pentu saapui perheestä, jossa on sydämestään kaikkensa antanut kasvattaja. Häneltä tuli niin paljon apuja ja ohjeita, että luulen selviäväni tästäkin piinasta ilman sen suurempia tuhoja tai vaurioita (siis jos ajatellaan huonekaluja ja muita). Henkisesti... no, ehkäpä vaan varaan junamatkat lappiin ja lähden lomalle vähin äänin....
Ensiksi rakensimme pihalle aidatun alueen, josta ei karkaa koira, eikä uhmiskaan. Se oli win-win situation. Seuraavaksi pienensin koiran liikkumatilaa sisällä pikku aidalla ja sekin toimii, melkein. Kaikki kyllä kuulevat jos jompi kumpi on aidan väärällä puolella.
Mun aikani menee siis siihen, että vahdin näitä kahta sankaria. Kun toinen on hiljaa, on pakko lähteä katsomaan mikä mättää. Eilen lastenhuoneen tapettiin oli ilmestynyt mitä hienoin taideteos. Nyt on neuvolatädille näytettävää, että ympyrän piirto onnistuu. Koiran tuhot tällä hetkellä ovat n.15euroa; purtu laturin johto sekä puhjennut uimarengas. Uhmiksen; siskon erinäiset meikkausasiat ja jospa laittaisin vaan päivämäärän ja kehykset tämän taideteoksen ympärille.
Mä innostuin ostamaan netistä Anna Taipaleen verkkokurssin: "Kohti sydämen unelmia".. Luulen, että nyt kun nukkuu koira ja lapsi, pystyn avaamaan ensimmäisen osion ja meditoin itseni jonnekkin ihan muualle vähäksi aikaa. Ihanaa sadepäivän ohjelmaa!
-Heta-
Kommentit
Lähetä kommentti