Siirry pääsisältöön

Visuaalista ilmettä ja ruoantähteitä

Hei!

Lapseni antoi palautetta tässä taannoin, että mun pitäisi muokata kuvia Instassa, koska "ne on muuten tylsiä eikä erotu massasta". Tottahan se on! En ajatellut kauheasti visuaalista ilmettä kun aloin kirjoitella ja nyt yritänkin opetella kuvien muokkausta. Tänne Bloggeriin on minusta hirveän hankala saada kuvia siten miten itse haluaa. Samoin visuaalinen ilme ei ole ihan se mitä haluaisin sen olevan. Ehkäpä harjoitus tekee mestarin.. Olen kyllä yleensäkin erityisen visuaalinen ihminen. Saatan pohtia kynttilöiden paikkaa asetelmassa helposti puolikin tuntia tai siirrellä kirjahyllyä niin monta kertaa, että kaikki on oikeassa paikassa. Nämä valokuvajutut sen sijaan on vähän haasteellisempia. Haluaisin hirveästi oppia kuvaamaan ja oliskin aika kiva jos olisi oikea kamera sitä varten. Metsässäkin olisi kiva kuvata kaikennäköistä. Ihmisten kuvaaminen ei ole ehkä se mun juttu, ennemminkin asiat ja esineet. Ruokakuvat on luontokuvien ohella mun lempiaiheita ja kaikenlaiset askartelu- ja kakkuideakuvat. Pinterest on mulle se inspiraation lähde moneenkin asiaan.

Tämän päivän aiheena oli kuitenkin leipominen ja eräällä tavalla hävikkiruoka. Jo yläasteen köksäntunneilla opetetaan, miten ruoantähteet voi käyttää seuraavana päivänä hyödyksi ja se pitäisikin olla meille itsestäänselvyys. Ravintoloissa pyritään käyttämään ylijäänyttä ruokaa hyödyksi, jos se vain on mahdollista. Eli tarkennuksena, jos jokin ruoka on jäähdytettävissä olevaa tai muuten hyödynnettävissä seuraavana päivänä, niin sehän taatusti hyödynnetään. Se on silkkaa säästöä! Harmi kun suurtaloukeittiöissä ei juurikaan uskalleta käyttää tähderuokia hyödyksi, vaan ne menee roskiin. Onneksi jotkut sentään ovat alkaneet myydä ylijäänyttä ruokaa eteenpäin. Itse inhoan ruoan heittämistä roskiin, jos se ei ole ihan pakollista. Viimeistään pizzaan saa upotettua viimeisetkin elämää nähneet fetan palaset tai pari päivää vanhan jauhelihasoosin rippeet helposti. Heittelen pakkaseen kaikenlaista pientä, ananaksista juustonkantteihin. Sieltä ne voi helposti käyttää sitten sinne pizzaan tai muuhun ruokaan. Työkaverini kertoi, miten pakastaa ylijääneitä ruokia ja ottaa niitä pakasteesta sitten töihin itselleen evääksi mikrotettavaksi. Aika kätevää!

Meillä jää usein banaaneja repun pohjalle tai pöydille tummmumaan ja niitähän ei sitten kukaan halua syödä. Eräässä ravintolassa aamiaispöydästä jääneet banaanit kuorittiin ja laitettiin pakastimeen. Sieltä ne oli helppo ottaa banaanikakkua varten sitten käyttöön. Loistava idea, jonka otin myös itse  käyttöön. Käytän pakastettuja banaaneja mm. smoothien joukkoon. Tänään kuitenkin leivoin niistä banaanikakkua, jonka aion kuorruttaa viikonlopun synttäreitä varten. Tämän kakun voi siis paistaa perinteisessä kuivakakkuvuokassa tai pellillä. Valmistus on yksinkertainen ja sopii lastenkin leivottavaksi. Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään, ilman sen suurempaa järjestystä. Kuorruteeksi sopii esim porkkanakakkuun tuleva kuorrute. 

BANAANIKAKKU ( 50CM UUNIN PELLILLINEN)

2            Kananmunaa
2 1/2 dl  Sokeria
2-3         Tummunutta banaania soseena
1 1/2 dl  Öljyä
3 1/2 dl  Vehnäjauhoja
1 1/2 tl   Soodaa
1 1/2 tl   Leivinjauhetta
1 tl         Kanelia
1/4 tl      Suolaa

Lisää kaikki ainekset kulhoon ja sekoita sähkövatkaimella huolelliseti. Kaada taikina pellille tai jauhotettuun kuivakakkuvuokaan. Paista 180 asteessa pellillistä n. 20 minuuttia ja kuivakakkua n.50 minuuttia. 

KUORRUTE (Jos haluat paksun kuorrutteen, tee ohje tuplana)

200g   Maustamatonta tuorejuustoa
4-5 dl  Tomusokeria
100g   Voita

Vaahdota huoneenlämpöinen voi, tuorejuusto ja tomuokeri keskenään ja levitä jäähtyneen kakun päälle. 


😋






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Karavaanareita vai ei?

 Hei! Olen näemmä kirjoittanut viimeksi 2 vuotta sitten tänne. Asiaa kyllä olisi ollut, mutta innostus lopahti kesken. Nyt oikeastaan halusin taas kirjoittaa tulevista kommelluksista, reissuista ja opeista itselleni ylös johonkin ja tämä blogi on oikein hyvä paikka siihen. Ja kuten kuvasta näkyy, tämä on se syy kaikkeen intoiluun! Jos olet lukenut aiempia kirjotuksiani joskus, muistat varmaan kuinka testailimme pariinkin otteeseen asuntoautolla matkustamista. Nehän ei sujuneet oikein hyvin. Ensimmäinen auto oli niin vanha, että se keikkui puolelta toiselle kuopuksen oksentaessa mennen tullen,  eikä lämmityskään ihan pelannut pohjoisen reissulla toivotusti. Vuokrasimme myös uudehkoa asuntoautoa, mutta edelleen joku ei tuntunut kolahtavan tässä karavaanari touhussa. Iso virhe oli sekin, että majoituimme lähes kaikilla kerroilla ns. matkaparkissa jossain huoltoasemalla, koska aina oli kiire johonkin suuntaan. Mutta nyt, nyt ei ole kiirettä ja meillä on oma ihana pikku KOPPEROINEN...

Ensimmäinen reissu takana

 Hei! Viime viikolla pohdin tuleeko meistä karavaanareita vai ei, kun ostin hetken mielijohteesta 1981 vuoden Spriten kotipihaa koristamaan. Vihdoinkin päästiin viime viikonloppuna tätä harrastusta testaamaan. Tulin hirveällä kiireellä töistä perjantaina kotiin ja arvasin kyllä jo ennakkoon, että ennen kuin päästään tien päälle olisi hoidettavana sata asiaa. Minulla on sellainen tapa, että jos lähden reissuun, haluan että koti jää suht siistiin kuntoon: roskat viedään roskiin ja tiskit on tiskattuna. En millään jaksanut edellisenä päivänä kantaa myöskään vaunuun kaikkia sinne kuuluvia tavaroita, saatika vaatteita pakkaamaan, joten kaikki oli jäänyt sitten perjantaille odottamaan. Kello lähenteli melkein viittä kun viimein päästiin lähtemään. Ajateltiin, että lähdetään ajelemaan Lappeenrannan suunnille, koska siellä on aivan mielettömän kiva liikennepuisto lapsille (Huom. ota viikonloppuisin oma skuutti tai pyörä mukaan, koska lainakaarat on tallissa silloin) ja onhan Lappeenrannass...

Syksyn värit ja tuoksut

Hei! Syksy on aina ollut lempivuodenaikani! Kaikki punaisen ja keltaisen sävyt puissa ja maassa ovat ihan mahtavia. Ilmassa tuoksuu sienet ja puitu vilja. Meidän Ivalon reissulla ei vielä ruskaa pohjoisessa juurikaan näkynyt. Sain kuvia Utsjoelta eilen ja siellä ainakin maaruska näyttää erittäin hienolta. Vitsi kun olis hienoa päästä nyt sinne! Edellisen kerraan päästiin Utsjoelle ruskaa katsomaan syyskuussa 2016. Syksy lapissa on minusta kesääkin upeampi. Ei ole sääskiä, ei kuuma eikä kylmäkään vielä ja metsän ilotulitus on huipussaan. Metsä tuoksuu lapissa ihan erilaiselta. Se on jotenkin tosi raikas ja puhdas. Syksyllä puhkun intoa opiskella kaikkia uusia asioita. Viime syksynä valmistuin amismaikaksi ja tänä syksynä ei ole yhtään kouluprojektia työn alla. Siispä kiemurtelen katsellessani Kansalaisopiston lehtistä. Kursseja olisi "yks ja sata" jotka kiinnostaisi. Joskus olisi niin mahtava kun oma työ olisi sellaista, että siinä pystyisi yhdistämään omia harrastuks...