Hei!
Käytiin viime viikolla Ivalon reissulla. Matkan tarkoituksena oli ristiäiset ja kummin tehtävät.
Matkaan lähdettiin asuntoautolla. Meillä ei ole omaa asuntoautoa, mutta sellainen on ollut haaveissa toisinaan. Ajattelimme että täytyyhän tätäkin matkustusmuotoa kokeilla, jotta edes vähän tietää millaista kyyti tämmöisellä menopelillä on. Lentoliput näyttivät olevan hurjan hintaisia Finnairilla, eikä Norwegiankaan lennä tällä hetkellä Ivaloon. Erittäin harmillista! Minulla ei ollut mahdollisuutta ottaa kovin montaa päivää töistä vapaata, niin lentäminen olisi ollut erittäin näppärä tapa päästä nopeasti perille. Ajatus kaatui kuitenkin mieheni lentopelkoon ja sen jälkeen hintaan. Vuokrattiin siis testin vuoksi asuntoauto. Meitä oli lähdössä matkalle itseni ja mieheni lisäksi vanhin ja nuorin lapsi eli yhteensä 4 hlöä.
Matka alkoi keskiviikko iltana ja ajettiin noin 3 tunnin matka etelästä pohjoiseen. Ensimmäisen tunnin aikana oli pikku uhmis (uhmaikäinen) oksentanut kerran. Hän kärsii matkapahoinvoinnista toisinaan ja nyt näytti siltä ettei auton keikutus ollut kovin kiva juttu. Jäätiin yöksi Vaajakosken ABC.lle, koska siellä näytti olevan tolppapaikka parkkipaikalla vuokrattavana asuntoautoille. Tööööttt!! Ensimmäinen virhe! Vaikka hinta oli n.10euroa, olisi kannattanut etsiä leirintäalue, jossa meno olisi ollut hieman hiljaisempi. Koko yön huoltoaseman pihalla oli sellainen trafikki, ettei tämmöset maalla asujat oikein osanneet nukkua. Tilannetta ei auttanut, että pikku uhmis nukkui erittäin huonosti ja oksensi yölläkin kerran. Silmät ristissä, noin seitsemän aikaan, matka jatkui aika nopsaa eteenpäin. Ihan hirveä yö!
Matkanteko ei kyllä parantunut tästä yhtään. Tiivistän: istuin Jyväskylästä Rovaniemelle lapsi sylissä ja oksennusämpäri toisessa kädessä. Aivan jäätävää! Aina kun pysähdyimme ulos jalottelemaan ja testaamaan melkein jokaisen ABC-huoltoaseman leikkipaikan nelostien varrella, ei uhmis oksennellut. Hän oli hyvin tyytyväinen päästessään ulos autosta. Tulimme siihen tulokseen, että ajetaan kertarysäyksellä Ivaloonn asti, jotta ei tarvitsisi istua autossa yhtään ylimääräisiä päiviä.
Matkanteko oli erityisen raskasta myös kuskille ja ennen puoltayötä laitoimme kuitenkin auton parkkiin Luoston tienoille ja aloimme yöunille. Yö sujui hieman paremmin kuin edellinen, vaikka emme saaneetkaan kaasulla toimivaa jääkaappia päälle. Kaikki laitteet olivat meille ihan uusia ja käyttöohjeet epäselviä.
Sodankylään pysähdyttiin apteekkiin, josta kävin kyselemässä pienille lapsille tarkoitettuja matkapahoinvointilääkkeitä. Eihän niitä ollut! Hyllystä löytyi rannekkeet, joiden tarkoituksena oli painaa ranteessa olevaa akupistettä, joka helpottaisi pahoinvointia. Hinta oli huimat 21euroa! Tässä vaiheessa matkaa oli ihan sama mitä ne maksoivat, kaikki oli testattava.
Selvisimme ilman oksentelua Ivaloon saakka ja helpotus oli suuri kun päästiin autosta ulos. Kolmas yö meni sitten 15 asteen lämpötilassa, koska jostain syystä autosta oli mennyt sulake, kun olimme painaneet ilmeisesti yhden napin liikaa päälle sähkötaulusta. Kaasu ei ollut päällä ja kolmen aikaan yöllä sanoin miehelleni, että nyt on pakko mennä taloon sisälle nukkumaan taikka kokeilla avata kaasuhana. Huh! Onneksi lämpöä alkoi hanan avauksen jälkeen tulla ja nukuttiin hyvin aamuun asti.
Mieheni pääsi ihastelemaan Inarinjärven huikean hienoja maisemia ystävänsä seurassa. Pieni kateus kyllä iski, kun hän näytti puhelimella ottamiaan valokuvia. Niitä olen laittanut muutaman instagramiin "mettamiehenmuija" nimisellä profiililla.
Ivalosta lähdettiin kotia kohti sunnuntai iltana ja suunnitelmissa oli yöpyä Oulun tienoilla vielä yksi yö. No, arvata saattaa mitä tapahtui ensimmäisen kolmenkymmenen kilometrin aikana. Oksennus lensi jälleen! Ei auttanu Seaband-rannekkeet, eikä yhtään mikään muukaan. Uhmiksen olo oli pahempi kuin tulomatkalla. Katselin jälleen lentolippujen hintoja, jos olisimme hypänneet pikkuisen kanssa Rovaniemellä koneeseen. Sopivia lentoja ei enää tietystikään lähtenyt. Ajettiin siis silmät ristissä eneestiiämihinasti ! Auto parkkiin muutamaksi tunniksi, unta silmään ja aamulla kiukulla kotiin. Ihan hirveä reissu!
Ja siitä hinnasta.. ei ollut yhtään järkeä vuokrata vanhaa asuntoautoa, joka vei n.15 l satasella dieseliä. Vaikka auton vuokraa maksettiin vajaa 500 euroa, meni polttoainekuluja siis ihan järjetön määrä. Kaikkea sitä oppii.. Olis kiva kokeilla, miten uudemmat asuntoautot pelittää.. Onko niillä yhtään tasaisempaa menoa tai pienempi kulutus..
-Heta-
Käytiin viime viikolla Ivalon reissulla. Matkan tarkoituksena oli ristiäiset ja kummin tehtävät.
Matkaan lähdettiin asuntoautolla. Meillä ei ole omaa asuntoautoa, mutta sellainen on ollut haaveissa toisinaan. Ajattelimme että täytyyhän tätäkin matkustusmuotoa kokeilla, jotta edes vähän tietää millaista kyyti tämmöisellä menopelillä on. Lentoliput näyttivät olevan hurjan hintaisia Finnairilla, eikä Norwegiankaan lennä tällä hetkellä Ivaloon. Erittäin harmillista! Minulla ei ollut mahdollisuutta ottaa kovin montaa päivää töistä vapaata, niin lentäminen olisi ollut erittäin näppärä tapa päästä nopeasti perille. Ajatus kaatui kuitenkin mieheni lentopelkoon ja sen jälkeen hintaan. Vuokrattiin siis testin vuoksi asuntoauto. Meitä oli lähdössä matkalle itseni ja mieheni lisäksi vanhin ja nuorin lapsi eli yhteensä 4 hlöä.
Matka alkoi keskiviikko iltana ja ajettiin noin 3 tunnin matka etelästä pohjoiseen. Ensimmäisen tunnin aikana oli pikku uhmis (uhmaikäinen) oksentanut kerran. Hän kärsii matkapahoinvoinnista toisinaan ja nyt näytti siltä ettei auton keikutus ollut kovin kiva juttu. Jäätiin yöksi Vaajakosken ABC.lle, koska siellä näytti olevan tolppapaikka parkkipaikalla vuokrattavana asuntoautoille. Tööööttt!! Ensimmäinen virhe! Vaikka hinta oli n.10euroa, olisi kannattanut etsiä leirintäalue, jossa meno olisi ollut hieman hiljaisempi. Koko yön huoltoaseman pihalla oli sellainen trafikki, ettei tämmöset maalla asujat oikein osanneet nukkua. Tilannetta ei auttanut, että pikku uhmis nukkui erittäin huonosti ja oksensi yölläkin kerran. Silmät ristissä, noin seitsemän aikaan, matka jatkui aika nopsaa eteenpäin. Ihan hirveä yö!
Matkanteko ei kyllä parantunut tästä yhtään. Tiivistän: istuin Jyväskylästä Rovaniemelle lapsi sylissä ja oksennusämpäri toisessa kädessä. Aivan jäätävää! Aina kun pysähdyimme ulos jalottelemaan ja testaamaan melkein jokaisen ABC-huoltoaseman leikkipaikan nelostien varrella, ei uhmis oksennellut. Hän oli hyvin tyytyväinen päästessään ulos autosta. Tulimme siihen tulokseen, että ajetaan kertarysäyksellä Ivaloonn asti, jotta ei tarvitsisi istua autossa yhtään ylimääräisiä päiviä.
Matkanteko oli erityisen raskasta myös kuskille ja ennen puoltayötä laitoimme kuitenkin auton parkkiin Luoston tienoille ja aloimme yöunille. Yö sujui hieman paremmin kuin edellinen, vaikka emme saaneetkaan kaasulla toimivaa jääkaappia päälle. Kaikki laitteet olivat meille ihan uusia ja käyttöohjeet epäselviä.
Sodankylään pysähdyttiin apteekkiin, josta kävin kyselemässä pienille lapsille tarkoitettuja matkapahoinvointilääkkeitä. Eihän niitä ollut! Hyllystä löytyi rannekkeet, joiden tarkoituksena oli painaa ranteessa olevaa akupistettä, joka helpottaisi pahoinvointia. Hinta oli huimat 21euroa! Tässä vaiheessa matkaa oli ihan sama mitä ne maksoivat, kaikki oli testattava.Selvisimme ilman oksentelua Ivaloon saakka ja helpotus oli suuri kun päästiin autosta ulos. Kolmas yö meni sitten 15 asteen lämpötilassa, koska jostain syystä autosta oli mennyt sulake, kun olimme painaneet ilmeisesti yhden napin liikaa päälle sähkötaulusta. Kaasu ei ollut päällä ja kolmen aikaan yöllä sanoin miehelleni, että nyt on pakko mennä taloon sisälle nukkumaan taikka kokeilla avata kaasuhana. Huh! Onneksi lämpöä alkoi hanan avauksen jälkeen tulla ja nukuttiin hyvin aamuun asti.
Mieheni pääsi ihastelemaan Inarinjärven huikean hienoja maisemia ystävänsä seurassa. Pieni kateus kyllä iski, kun hän näytti puhelimella ottamiaan valokuvia. Niitä olen laittanut muutaman instagramiin "mettamiehenmuija" nimisellä profiililla.
Ivalosta lähdettiin kotia kohti sunnuntai iltana ja suunnitelmissa oli yöpyä Oulun tienoilla vielä yksi yö. No, arvata saattaa mitä tapahtui ensimmäisen kolmenkymmenen kilometrin aikana. Oksennus lensi jälleen! Ei auttanu Seaband-rannekkeet, eikä yhtään mikään muukaan. Uhmiksen olo oli pahempi kuin tulomatkalla. Katselin jälleen lentolippujen hintoja, jos olisimme hypänneet pikkuisen kanssa Rovaniemellä koneeseen. Sopivia lentoja ei enää tietystikään lähtenyt. Ajettiin siis silmät ristissä eneestiiämihinasti ! Auto parkkiin muutamaksi tunniksi, unta silmään ja aamulla kiukulla kotiin. Ihan hirveä reissu!
Ja siitä hinnasta.. ei ollut yhtään järkeä vuokrata vanhaa asuntoautoa, joka vei n.15 l satasella dieseliä. Vaikka auton vuokraa maksettiin vajaa 500 euroa, meni polttoainekuluja siis ihan järjetön määrä. Kaikkea sitä oppii.. Olis kiva kokeilla, miten uudemmat asuntoautot pelittää.. Onko niillä yhtään tasaisempaa menoa tai pienempi kulutus..
-Heta-
Kommentit
Lähetä kommentti