Tästä lähtee oma blogi. Nimen keksiminen on aina vaikeinta, eikö niin?! Minulle se välähti eilen..metästyskausi alkaa näillä näppäimillä.. Minä, metsästystä harrastavan miehen vaimo olen siis kohta jälleen se "kakkosvaimo" metsästyskavereiden jälkeen, siis mettämiehen muija.
Kuka minä sitten olen?
Olen syntyjäni Sodankylästä ja Rovaniemelläkin on tullut asusteltua ala-asteikäisenä. Muutto etelään tapahtui teini-iän pahimillaan jyllätessä. Olin kyllä onnellinen kun tänne muutettiin, koska pari viimeistä vuotta minuakin kiusattiin koulussa, joten maisemanvaihdos teki hyvää.
Vaan on se vähän kulttuurishokki muuttaa Suomen toisesta päästä toiseen. En oikein ymmärrä miksi. Nyt aikuisena olen useasti miettinyt eroja ihmisten välillä. Pohjois-Suomessa ollaan sillälailla lämminhenkistä porukkaa, otetaan avosylin vastaan, ei soitella jos ollaan kylään tulossa ja aina autetaan kun jollain on hätä. Ihan perus "kädentaidot" ovat melkein jokaisella olemassa. Itsekin olen oppinut leipomaan ja nappia parsimaan, kun mummi opetti. Lapsesta saakka kuljettiin metsässä marjassa tai heinähommissa, vaikka ei aina olis huvittanutkaan. Vanhempia ihmisiä opetettiin kunnioittamaan ja arvostamaan. Asiat pohjoiessa sanotaan melko suoraan, eikä aina muisteta hienovaraisuutta. Sen olen täällä etelässä vasta oppinut, ettei kaikkea tarvi aina "tokasta" ulos, ennenkun on miettinyt. Vaan tuo mieheni on varmasti monesti joutunut korvat punaisena kuuntelemaan, kun minä olen totuuksia ladellut. Mutta olen kyllä hurjan onnekas, että olen saanut viettää pohjoisessa elämäni ensimmäiset vuodet.
Minä tykkään askarrella, leipoa, testailla reseptejä, kokkailla, marjastaa, sienestää ym ym.. Vaihtelen vähän väliä järjetystä talossamme ja myös tapetit saavat kyytiä tämän tästä. Olen sellainen tee-se-itse-ihminen ja mieheni valitettavasti joutuu kestämään tätä kaikkea ja auttamaan minua hullujen ideoideni kanssa. Olen aina opettelemassa uusia asioita ja tykkään opiskella. Haaveilen omasta mökistä järven rannalla ja ulkomaanmatkoista, kukapa ei!
Meidän perheeseen kuuluu kolme lasta. Yksi jo kotoa pois muuttanut ja pienin "uhmaikäinen". Mieheni on pienestä saakka metsästänyt ja kalastanut, luontoihminen siis hänkin, siksi kai me löydettiinkin yhteinen sävel noin 20 vuotta sitten. Meillä on myös beagle, jolle on sattunut siunaantumaan myös mahdoton metsävietti, eikä loppua näy vaikka herra täytti jo 12 vuotta.
Tämän blogin tarkoitukesena on kertoilla minulle tärkeistä asioista, ihmetellä, kokeilla ja haaveilla. Yritän myös paneutua enemmän tuohon mieheni metsästysintoiluun, kulkea mukana metsällä ja perehtyä metsästyskauteen. (Oh,tulikohan nyt luvattua liikoja..)
Tervetuloa seuraamaan blogiani!
Heta
Kuka minä sitten olen?
Olen syntyjäni Sodankylästä ja Rovaniemelläkin on tullut asusteltua ala-asteikäisenä. Muutto etelään tapahtui teini-iän pahimillaan jyllätessä. Olin kyllä onnellinen kun tänne muutettiin, koska pari viimeistä vuotta minuakin kiusattiin koulussa, joten maisemanvaihdos teki hyvää.
Vaan on se vähän kulttuurishokki muuttaa Suomen toisesta päästä toiseen. En oikein ymmärrä miksi. Nyt aikuisena olen useasti miettinyt eroja ihmisten välillä. Pohjois-Suomessa ollaan sillälailla lämminhenkistä porukkaa, otetaan avosylin vastaan, ei soitella jos ollaan kylään tulossa ja aina autetaan kun jollain on hätä. Ihan perus "kädentaidot" ovat melkein jokaisella olemassa. Itsekin olen oppinut leipomaan ja nappia parsimaan, kun mummi opetti. Lapsesta saakka kuljettiin metsässä marjassa tai heinähommissa, vaikka ei aina olis huvittanutkaan. Vanhempia ihmisiä opetettiin kunnioittamaan ja arvostamaan. Asiat pohjoiessa sanotaan melko suoraan, eikä aina muisteta hienovaraisuutta. Sen olen täällä etelässä vasta oppinut, ettei kaikkea tarvi aina "tokasta" ulos, ennenkun on miettinyt. Vaan tuo mieheni on varmasti monesti joutunut korvat punaisena kuuntelemaan, kun minä olen totuuksia ladellut. Mutta olen kyllä hurjan onnekas, että olen saanut viettää pohjoisessa elämäni ensimmäiset vuodet.Minä tykkään askarrella, leipoa, testailla reseptejä, kokkailla, marjastaa, sienestää ym ym.. Vaihtelen vähän väliä järjetystä talossamme ja myös tapetit saavat kyytiä tämän tästä. Olen sellainen tee-se-itse-ihminen ja mieheni valitettavasti joutuu kestämään tätä kaikkea ja auttamaan minua hullujen ideoideni kanssa. Olen aina opettelemassa uusia asioita ja tykkään opiskella. Haaveilen omasta mökistä järven rannalla ja ulkomaanmatkoista, kukapa ei!
Meidän perheeseen kuuluu kolme lasta. Yksi jo kotoa pois muuttanut ja pienin "uhmaikäinen". Mieheni on pienestä saakka metsästänyt ja kalastanut, luontoihminen siis hänkin, siksi kai me löydettiinkin yhteinen sävel noin 20 vuotta sitten. Meillä on myös beagle, jolle on sattunut siunaantumaan myös mahdoton metsävietti, eikä loppua näy vaikka herra täytti jo 12 vuotta.
Tämän blogin tarkoitukesena on kertoilla minulle tärkeistä asioista, ihmetellä, kokeilla ja haaveilla. Yritän myös paneutua enemmän tuohon mieheni metsästysintoiluun, kulkea mukana metsällä ja perehtyä metsästyskauteen. (Oh,tulikohan nyt luvattua liikoja..)
Tervetuloa seuraamaan blogiani!
Heta
Kommentit
Lähetä kommentti