Siirry pääsisältöön

Keskiaikaiset festivaalit Hämeenlinnassa

Heippa!
Pikkusen hankaloittaa tätä blogin kirjoittelua, kun tietokone on rikki ja kännykällä ei nää kunnolla..(ikänäköko alkaa vaivata? 😂😃) mutta tässä jälkijunassa mietteitä viime viikonlopulta..

Suomi on mahtavia tapahtumia pullollaan. Harmi kun ne eivät ole aina niin helposti löydettävissä netistä tai muutenkaan tiedettävissä.

Viime perjantaina tuumailin jälleen töiden jälkeen, mitä hauskaa tekemistä keksisi viikonlopulle. Yleensähän se hauska on oltava myös sellaista, johon meidän pikkumies voidaan ottaa mukaan. (Joskus kyllä kaipailen lastenvahteja useempaakin otteeseen, mutta aikanasa kutakin..)
En muista yhtään mistä sitten pompsahti silmille mainos Hämeenlinnan keskiaikafestivaaleista. Googlailin tapahtumaa tovin ja mainitsin ohimennen ukkokullalle tästä, toiveissa tietysti vaihtoehtoinen viikonloppu "pulujen kyttäilyn" (toisin sanoen kyyhkysten metsästyksen) sijaan. Ihme ja kumma hän  innostui ideastani. Niinpä päätettiin kurvailla lauantaina ennen puolta päivää Hämeenlinnaan. Auton parkkeeraus ei ollutkaan sitten se helpoin juttu. "Kyllä olis Hiacella voinu parkkeerata mihi  vaan" kuului useemman kerran parkkipaikkaa etsiessä. Tämä Hiace-juttu on jo tarina sinänsä mutta ehkä avaan sitä muutamalla lauseella ja ehkä joskus toiste hiukan enempi.. Toyota on ollu meidän ykkös automerkki 20 vuotta. Samoin siis mieheni rakastama Hiace vuodelta Nokian eka kännykkäni. Tätä autoa on korotettu ja kiritetty ja aina se vaan kulkee ja on niin hyvä auto! Minä oisin sen vaihtanu jo useemman kerran mutta No, eipä siitä sen enempää..

Parkkipaikka löytyi puolen kilometrin päästä tapahtumapaikalta. Päästiin pikku kävelyn jälkeen sisäänpääsyportille ja siellä oli ihan julmettu jono. Kuulutettiin että vasen jono on ennakkolipun ostaneille ja tässä jonoa ei ollut nimeksikään. Eiku luuri kouraan ja netistä lippuja ostamaan. Aikaa meni viis minuuttia ja päästiin sisälle alueelle.
Siellä avautui ihan uskomaton keskiaikaismarkkinahumu. Ne ketkä olivat pukeutuneet ajan hengen mukaisesti, olivat todella nähneet vaivaa asujensa suhteen. Kerrassaan mahtavia!




Alueella myytiin ajan hengen mukaan mm.käsitöitä, ruokaherkkuja, taljoja, vaatteita ja  leikkikaluja. Onneksi perinteisiä tusinatavarakojuja ei ollut yhtään. Tapahtumassa pystyi seuraamaan keskiaikaistyylisiä tansseja, esityksiä ja erilaisia taisteluja. Lapsille oli järjestety omia puuhia mm. kotieläinpihaa, poniratsastusta ja työpajoja.

Pääsin kurkistamaan Hämeen linnaan sisälle. Vanhat linnat ovat mahtavia. Joskus kyllä katoaa se tunnelma niistä, kun on remontoitu liikaa ja lisäilty rappusia ym. opastetaulua joka paikkaan. 







Illalla olisi ollut linnassa myös keskiaikaiset pidot ruokineen ja juomineen. Aivan mahtava idea sekin! Olisi ollut mukava osallistua tähänkin, mutta ehkäpä ensi vuonna. Ilmeisesti pukeutuminen tänne olisi ollut enemmän kuin suotavaa. Tässä linkki järjestäjän nettisivuille: https://www.keskiaikafestivaali.fi/

Suosittelen lämpimästi tutustumaan!

Tällä viikolla meidän perhe testaa asuntoautoa ja lähdemme pikaiselle visiitille kohti Ivaloa. Meillä on ollut oma asuntoauto haaveissa jokunen tovi, mutta ei juuri kokemuksia kyseisestä matkustusmuodosta. Ihan jännää nyt päästä vuokra-autolla nyt kokeilemaan,sopiiko tämä meille ollenkaan!

Heta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Karavaanareita vai ei?

 Hei! Olen näemmä kirjoittanut viimeksi 2 vuotta sitten tänne. Asiaa kyllä olisi ollut, mutta innostus lopahti kesken. Nyt oikeastaan halusin taas kirjoittaa tulevista kommelluksista, reissuista ja opeista itselleni ylös johonkin ja tämä blogi on oikein hyvä paikka siihen. Ja kuten kuvasta näkyy, tämä on se syy kaikkeen intoiluun! Jos olet lukenut aiempia kirjotuksiani joskus, muistat varmaan kuinka testailimme pariinkin otteeseen asuntoautolla matkustamista. Nehän ei sujuneet oikein hyvin. Ensimmäinen auto oli niin vanha, että se keikkui puolelta toiselle kuopuksen oksentaessa mennen tullen,  eikä lämmityskään ihan pelannut pohjoisen reissulla toivotusti. Vuokrasimme myös uudehkoa asuntoautoa, mutta edelleen joku ei tuntunut kolahtavan tässä karavaanari touhussa. Iso virhe oli sekin, että majoituimme lähes kaikilla kerroilla ns. matkaparkissa jossain huoltoasemalla, koska aina oli kiire johonkin suuntaan. Mutta nyt, nyt ei ole kiirettä ja meillä on oma ihana pikku KOPPEROINEN...

Ensimmäinen reissu takana

 Hei! Viime viikolla pohdin tuleeko meistä karavaanareita vai ei, kun ostin hetken mielijohteesta 1981 vuoden Spriten kotipihaa koristamaan. Vihdoinkin päästiin viime viikonloppuna tätä harrastusta testaamaan. Tulin hirveällä kiireellä töistä perjantaina kotiin ja arvasin kyllä jo ennakkoon, että ennen kuin päästään tien päälle olisi hoidettavana sata asiaa. Minulla on sellainen tapa, että jos lähden reissuun, haluan että koti jää suht siistiin kuntoon: roskat viedään roskiin ja tiskit on tiskattuna. En millään jaksanut edellisenä päivänä kantaa myöskään vaunuun kaikkia sinne kuuluvia tavaroita, saatika vaatteita pakkaamaan, joten kaikki oli jäänyt sitten perjantaille odottamaan. Kello lähenteli melkein viittä kun viimein päästiin lähtemään. Ajateltiin, että lähdetään ajelemaan Lappeenrannan suunnille, koska siellä on aivan mielettömän kiva liikennepuisto lapsille (Huom. ota viikonloppuisin oma skuutti tai pyörä mukaan, koska lainakaarat on tallissa silloin) ja onhan Lappeenrannass...

Syksyn värit ja tuoksut

Hei! Syksy on aina ollut lempivuodenaikani! Kaikki punaisen ja keltaisen sävyt puissa ja maassa ovat ihan mahtavia. Ilmassa tuoksuu sienet ja puitu vilja. Meidän Ivalon reissulla ei vielä ruskaa pohjoisessa juurikaan näkynyt. Sain kuvia Utsjoelta eilen ja siellä ainakin maaruska näyttää erittäin hienolta. Vitsi kun olis hienoa päästä nyt sinne! Edellisen kerraan päästiin Utsjoelle ruskaa katsomaan syyskuussa 2016. Syksy lapissa on minusta kesääkin upeampi. Ei ole sääskiä, ei kuuma eikä kylmäkään vielä ja metsän ilotulitus on huipussaan. Metsä tuoksuu lapissa ihan erilaiselta. Se on jotenkin tosi raikas ja puhdas. Syksyllä puhkun intoa opiskella kaikkia uusia asioita. Viime syksynä valmistuin amismaikaksi ja tänä syksynä ei ole yhtään kouluprojektia työn alla. Siispä kiemurtelen katsellessani Kansalaisopiston lehtistä. Kursseja olisi "yks ja sata" jotka kiinnostaisi. Joskus olisi niin mahtava kun oma työ olisi sellaista, että siinä pystyisi yhdistämään omia harrastuks...