Kolmen mutsi ja mettämiehen muija

Hei!   On ollut vähän kiireitä niin en ole ehtinyt kirjoitella. Viime viikon elin jännityksessä odottaen tietoa uudesta työpaikasta, pääsenkö sinne vai en. No, jälleen kerran tuli soitto "valitettavasti valintamme ei osunut nyt sinuun, mutta säilytämme kyllä paperisi tulevaisuutta varten". Tämän lauseen olen nyt kuullut jo kolmesti hakiessani opettajan paikkoja toiselta asteelta. Kokemustahan ei luonnollisesti ole voinut hirveästi kertyä, kun valmistuin vajaa vuosi sitten. Mistä te opet oikein olette aloittaneet? Minusta tuntuu, että kun olen käynyt haastatteluissa, joku on jo siellä heillä valmiina mutta muodollisuuden vuoksi hakuprosessi on käytävä läpi. Ymmärrän kyllä että on helpompi ottaa töihin sellainen henkilö, joka on ehkä jo työskennellyt talossa, mutta kyllähän se hiukan harmittaa että jää toiseksi. Eihän tämä tietysti ole ensimmäinen kerta, kun työpaikkaa haen. Olen yrittänyt ajatella, että minulla on aina jotakin opittavaa vielä edellisessä paikassa, jos ...

Hei! Oletko kuullut koskaan oman elämän aarrekartasta? Aarrekartta.. se on siis kartta aarteen luo. Meillä on ollut tapana piilottaa pääsiäisen aikaan pihalle suklaamunia ja piirtää lapsille kartta munien olinpaikasta. Lapset olivat pienempinä tietysti ihan täpinöissään tästä leikistä. Entäpä jos miettisit aarrekarttaa omasta elämästäsi. Mikä olisi sinulle se aarre? Onko se unelmien lomamatka, uusi työpaikka vai ihmissuhde? Törmäsin pari vuotta sitten jossain netin syövereissä otsikkoon "oman elämän aarrekartta" ja kuvaan, jossa paperille oli leikattu kuvia erilaisista hyvinvointia tuovista asioista. Ideana oli, että saavuttaisit päämääräsi paremmin, kun näet niistä kuvia ja alat huomaamattasi työstämään elämääsi niitä asioita kohti joita haluat. Jokaisella kartta voi olla siis ihan erinäköinen. Kartan ulkonäkö riippuu siis siitä, mihin elämässä kaipaa vaihtelua ja piristystä tai mikä on sun unelma tai päämäärä. En tässä nyt ala sen enempää availemaan mitä kaikkea siihen vo...

Hei! Lapseni antoi palautetta tässä taannoin, että mun pitäisi muokata kuvia Instassa, koska "ne on muuten tylsiä eikä erotu massasta". Tottahan se on! En ajatellut kauheasti visuaalista ilmettä kun aloin kirjoitella ja nyt yritänkin opetella kuvien muokkausta. Tänne Bloggeriin on minusta hirveän hankala saada kuvia siten miten itse haluaa. Samoin visuaalinen ilme ei ole ihan se mitä haluaisin sen olevan. Ehkäpä harjoitus tekee mestarin.. Olen kyllä yleensäkin erityisen visuaalinen ihminen. Saatan pohtia kynttilöiden paikkaa asetelmassa helposti puolikin tuntia tai siirrellä kirjahyllyä niin monta kertaa, että kaikki on oikeassa paikassa. Nämä valokuvajutut sen sijaan on vähän haasteellisempia. Haluaisin hirveästi oppia kuvaamaan ja oliskin aika kiva jos olisi oikea kamera sitä varten. Metsässäkin olisi kiva kuvata kaikennäköistä. Ihmisten kuvaaminen ei ole ehkä se mun juttu, ennemminkin asiat ja esineet. Ruokakuvat on luontokuvien ohella mun lempiaiheita ja kaikenlaise...

Hei! Syksy on aina ollut lempivuodenaikani! Kaikki punaisen ja keltaisen sävyt puissa ja maassa ovat ihan mahtavia. Ilmassa tuoksuu sienet ja puitu vilja. Meidän Ivalon reissulla ei vielä ruskaa pohjoisessa juurikaan näkynyt. Sain kuvia Utsjoelta eilen ja siellä ainakin maaruska näyttää erittäin hienolta. Vitsi kun olis hienoa päästä nyt sinne! Edellisen kerraan päästiin Utsjoelle ruskaa katsomaan syyskuussa 2016. Syksy lapissa on minusta kesääkin upeampi. Ei ole sääskiä, ei kuuma eikä kylmäkään vielä ja metsän ilotulitus on huipussaan. Metsä tuoksuu lapissa ihan erilaiselta. Se on jotenkin tosi raikas ja puhdas. Syksyllä puhkun intoa opiskella kaikkia uusia asioita. Viime syksynä valmistuin amismaikaksi ja tänä syksynä ei ole yhtään kouluprojektia työn alla. Siispä kiemurtelen katsellessani Kansalaisopiston lehtistä. Kursseja olisi "yks ja sata" jotka kiinnostaisi. Joskus olisi niin mahtava kun oma työ olisi sellaista, että siinä pystyisi yhdistämään omia harrastuks...

Hei! Käytiin viime viikolla Ivalon reissulla. Matkan tarkoituksena oli ristiäiset ja kummin tehtävät. Matkaan lähdettiin asuntoautolla. Meillä ei ole omaa asuntoautoa, mutta sellainen on ollut haaveissa toisinaan. Ajattelimme että täytyyhän tätäkin matkustusmuotoa kokeilla, jotta edes vähän tietää millaista kyyti tämmöisellä menopelillä on. Lentoliput näyttivät olevan hurjan hintaisia Finnairilla, eikä Norwegiankaan lennä tällä hetkellä Ivaloon. Erittäin harmillista! Minulla ei ollut mahdollisuutta ottaa kovin montaa päivää töistä vapaata, niin lentäminen olisi ollut erittäin näppärä tapa päästä nopeasti perille. Ajatus kaatui kuitenkin mieheni lentopelkoon ja sen jälkeen hintaan. Vuokrattiin siis testin vuoksi asuntoauto. Meitä oli lähdössä matkalle itseni ja mieheni lisäksi vanhin ja nuorin lapsi eli yhteensä 4 hlöä. Matka alkoi keskiviikko iltana ja ajettiin noin 3 tunnin matka etelästä pohjoiseen. Ensimmäisen tunnin aikana oli pikku uhmis (uhmaikäinen) oksentanut kerr...

Heippa! Pikkusen hankaloittaa tätä blogin kirjoittelua, kun tietokone on rikki ja kännykällä ei nää kunnolla..(ikänäköko alkaa vaivata? 😂😃) mutta tässä jälkijunassa mietteitä viime viikonlopulta.. Suomi on mahtavia tapahtumia pullollaan. Harmi kun ne eivät ole aina niin helposti löydettävissä netistä tai muutenkaan tiedettävissä. Viime perjantaina tuumailin jälleen töiden jälkeen, mitä hauskaa tekemistä keksisi viikonlopulle. Yleensähän se hauska on oltava myös sellaista, johon meidän pikkumies voidaan ottaa mukaan. (Joskus kyllä kaipailen lastenvahteja useempaakin otteeseen, mutta aikanasa kutakin..) En muista yhtään mistä sitten pompsahti silmille mainos Hämeenlinnan keskiaikafestivaaleista. Googlailin tapahtumaa tovin ja mainitsin ohimennen ukkokullalle tästä, toiveissa tietysti vaihtoehtoinen viikonloppu "pulujen kyttäilyn" (toisin sanoen kyyhkysten metsästyksen) sijaan. Ihme ja kumma hän  innostui ideastani. Niinpä päätettiin kurvailla lauantaina ennen puolta päi...

Hei! Ei kait tässä sitten muuta 😂 Kyyhkyjahti alkoi ja virittäytyminen tuntuu muutenkin olevan huipussaan tulevaan metsästyskauteen... merkkejä pitäisi ampua ja uusia tarvikkeitakin ostaa.. enkä siis todellakaan puhu itsestäni en ;) Aina kun työt ja kotihommat antavat myöten, yritän leipoa. Olen kokkikoulutuksen aikanaan saanut, joten ruoka-asiat ovat lähellä sydäntä. En ole ikinä oikein ymmärtänyt ruokahifistelyjä vaan tykkään aidoista raaka-aineista ja rehdistä mausta. Minussa asuu myös pieni sokerileipuri ja kakkuja on joskus tullut työpaikoillakin pyöräytettyä muutama. Kondiittorinhommia haluaisin opetella, mutta se varsinainen työ ei sinänsä kiinnosta..ehkä opetusmielessä kuitenkin. Ystäväni pyysi rippijuhliin feta-pinaattipuusteja ja eihän mulla ollut pienintäkään tietoa mitä niihin laittaisin. No, yksi kinkkupuustiohje löytyi sitten netin syövereistä. Sitä lähdin hieman muuntelemaan, jotta saatiin kasvisversio aikaiseksi. En ole mikään kasvissyöjä itse, siis älkää ymmä...

Hei! Tänään tehtiin kävelylenkki Sipoonkorven kansallispuistossa. Huomenna mulla alkaa työt ja pieni ahdistus sen vuoksi päällä. Yleensä paras tapa työahdistukseen on keksiä jotain mielekästä tekemistä, ettei ehdi ajatella työasioita sen enempää. Olen aina halunnut käydä Nuuksion kansallispuistossa, mutta ei muka ole ikinä tarpeeksi aikaa. Tänään aamulla sitten tuumailin miehelleni, että lähetään nyt käymään siellä. En tiennyt ennen tätä päivää, että Sipoossakin on retkeilymaastoa ja luonnonsuojelualuetta. Se olikin hieman lähempänä meitä, joten päädyttiin sitten tutkailemaan osa Sipoonkorven alueesta. Tarkoituksena oli tehdä vain pieni lenkki siksi, että en ole liiolti liikuntaa harrastellut ja nyt huomaan, että kun ikää ei olekaan enää 20 vaan melkein tämä tuplaten, myös oma  paino näyttäs olevan "tuplaten". Ideana oli myös kantaa 15kg pikkumiestä Manducan repussa . Ostin kyseisen repun kirpparilta vuosi sitten. En tiedä kyllä yhtään minkä ikäinen kantoreppu on, mutta s...

Tästä lähtee oma blogi. Nimen keksiminen on aina vaikeinta, eikö niin?! Minulle se  välähti eilen..metästyskausi alkaa näillä näppäimillä.. Minä, metsästystä harrastavan miehen vaimo olen siis kohta jälleen se "kakkosvaimo" metsästyskavereiden jälkeen, siis mettämiehen muija. Kuka minä sitten olen? Olen syntyjäni Sodankylästä ja Rovaniemelläkin on tullut asusteltua ala-asteikäisenä. Muutto etelään tapahtui teini-iän pahimillaan jyllätessä. Olin kyllä onnellinen kun tänne muutettiin, koska pari viimeistä vuotta minuakin kiusattiin koulussa, joten maisemanvaihdos teki hyvää. Vaan on se vähän kulttuurishokki muuttaa Suomen toisesta päästä toiseen. En oikein ymmärrä miksi. Nyt aikuisena olen useasti miettinyt eroja ihmisten välillä. Pohjois-Suomessa ollaan sillälailla lämminhenkistä porukkaa, otetaan avosylin vastaan, ei soitella jos ollaan kylään tulossa ja aina autetaan kun jollain on hätä. Ihan perus "kädentaidot" ovat melkein jokaisella olemassa. Itsekin olen...